Uistelukilpailu touko- kesäkuun vaihteessa Puruvedellä on ollut tiimimme allakassa merkittynä useana vuonna. Aikaisemmin olemme kohtalaisesti pärjänneetkin tässä kotikisassa. Kilpailu on ollut osakilpailuna SM-kisaan pääsemiseksi ja kun ensi vuoden mestaruus ratkotaan juuri Puruvedellä kiinnostus oli kova.
Kisa-aamu alkoi kirkkaana ja paahteisena, melkein pläkätyynenä. Vaikka enteet eivät näyttäneet hyvältä pian startista saimme reilusti yli 50 senttisen taimenen, noin 1,5 kiloisen. Vahinko vain, että lohikalojen alamittaa oli nostettu reilusti, 61 senttiin entisen 50 sentin asemesta. Näin ollen kala pantiin kylmäboksiin ruokakalaksi.
Ukkospilviä kierteli joka puolella suurta Puruvettä mutta vielä puolelta päivin eivät aivan päälle kuitenkaan nousseet. Sammalselkää lillutellessa saamme vielä sadekuuron ja pikku ukkosen matkassa pari yli puolimetristä taimenta. Ei siis vieläkään mittakalaa punnitukseen. 61 senttiä painaisi jo lähes kolme kiloa, joten tuurikalaksi sitä jo nimittäisimme.
Iltapäivällä kolmen maissa nousee valtaisa ukkosrintama järven yli ja saamme vettä ja ryöpytystä oikein isän kädestä. Pahimmassa jyskeessä keräämme varusteet nopeasti ylös ja lähdemme kohti Kerimäen kirkkorantaa jossa kilpailukeskus sijaitsee. Keli on ollut kitsas ja isot lohikalat ovat jääneet järveen, vain haukimiehet taas mellastavat. Ihan ok, mutta näihin kilpailuihin ensi vuonna pitää suhtautua hiukan varauksella koska liian suuri kynnys lohikalan saamiseksi puntarille karsii joukosta punalihaisen pyytäjiä.
Kisa-aamu alkoi kirkkaana ja paahteisena, melkein pläkätyynenä. Vaikka enteet eivät näyttäneet hyvältä pian startista saimme reilusti yli 50 senttisen taimenen, noin 1,5 kiloisen. Vahinko vain, että lohikalojen alamittaa oli nostettu reilusti, 61 senttiin entisen 50 sentin asemesta. Näin ollen kala pantiin kylmäboksiin ruokakalaksi.
Ukkospilviä kierteli joka puolella suurta Puruvettä mutta vielä puolelta päivin eivät aivan päälle kuitenkaan nousseet. Sammalselkää lillutellessa saamme vielä sadekuuron ja pikku ukkosen matkassa pari yli puolimetristä taimenta. Ei siis vieläkään mittakalaa punnitukseen. 61 senttiä painaisi jo lähes kolme kiloa, joten tuurikalaksi sitä jo nimittäisimme.
Iltapäivällä kolmen maissa nousee valtaisa ukkosrintama järven yli ja saamme vettä ja ryöpytystä oikein isän kädestä. Pahimmassa jyskeessä keräämme varusteet nopeasti ylös ja lähdemme kohti Kerimäen kirkkorantaa jossa kilpailukeskus sijaitsee. Keli on ollut kitsas ja isot lohikalat ovat jääneet järveen, vain haukimiehet taas mellastavat. Ihan ok, mutta näihin kilpailuihin ensi vuonna pitää suhtautua hiukan varauksella koska liian suuri kynnys lohikalan saamiseksi puntarille karsii joukosta punalihaisen pyytäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti